Kun Päivi Lundahl yli 30 vuotta sitten nousi Pasilan virastotalon hissillä viidenteen kerrokseen, hän ei olisi uskonut, mihin suunnitteluosaston sihteerin pesti lopulta johtaisi.
Väyläviraston toimitilojen palveluvastaava Päivi Lundahl poseeraa tottuneesti Helsingin Pasilan Opastinsillan betonireunuksella. Hän aloitti työt Tie- ja vesirakennushallituksessa (TVH) 23-vuotiaana heinäkuussa vuonna 1986 – samassa rakennuksessa, jossa työskentelee yhä. Vain kerrokset ovat vaihtuneet vuosien aikana.
”Ennen tänne tuloani työskentelin Sampo-yhtiössä autovakuutusten parissa. Äitini oli ollut TVH:lla töissä 18-vuotiaasta saakka eikä halunnut tytärtään samaan työpaikkaan. Tunsin kuitenkin äitini työkaverin, joka vinkkasi minulle vapaasta suunnitteluosaston sihteerin paikasta”, Lundahl muistelee uransa alkutaipaletta.
Lundahl kävi työhaastattelussa äidiltään salassa ja nappasi paikan itselleen. Äitikin leppyi lopulta. Pasilan virastotalo valmistui 1980-luvun alussa, ja maisema on vuosien saatossa muuttunut paljon.
”Kävelin ensimmäisenä työpäivänäni Pasilan juna-aseman ohitse. Ympärillä oli paljon enemmän tyhjää kuin nykyään mutta palvelujakin löytyi. Matkan varrella ohitin Postipankin ja R-kioskin”, Lundahl jatkaa.
Helsingin kaupunginmuseon vuonna 1988 tallentamassa kuvassa Pasilan virastokeskuksen viereen on rakentumassa uusi rautatieasema. Pian samalla paikalla aukeaa kauppakeskus Tripla. Valokuvaaja Scan-Foto.
A-siiven edestä Lundahl nousi hissillä viidenteen kerrokseen ja aloitti työt kahden hengen koppikonttorissa. Virastotalon A-siipi oli tuolloin väritykseltään vihreä: puuovet olivat vihreät ja käytäväseinällä kulki 20 sentin levyinen vihreä raita. B-puoli taas oli väritykseltään keltainen ja C-siipi punainen.
”Kirjoitin mustalla kirjoituskoneellani tiehankeasiakirjoja puhtaaksi joko sanelusta tai käsinkirjoitetuista papereista. Kun asiakirjasta tarvittiin useampi kopio, lisäsin koneeseen kalkkeeripaperia. Ylläpidin myös hankekortiston järjestystä. Eri vaiheissa olevat tiehankkeet olivat siisteissä korttirivistöissä suuressa laatikostossa. Kortteihin merkittiin, milloin esimerkiksi mikäkin tiepäätös oli annettu”, Lundahl kertoo ensimmäisistä työtehtävistään.
Virastotalon jokaisessa kerroksessa oli hissiaula, jonne työntekijät kokoontuivat kahvitauoille aamu- ja iltapäivällä. Jokainen työntekijä toi vuorollaan kahvipaketin, ja kahvinkeittovuorot oli sovittu tarkasti. Keltasirkku-henkilöstöruokala on säilynyt 1980-luvulta tutulla paikallaan toisessa kerroksessa, vain ruokalanpitäjä on vaihtunut.
”Ykköskerroksessa oli aikoinaan myös henkilöstöravintola Punatulkku, joka oli hienompi paikka kuin Keltasirkku. Talon johdon suosimassa Punatulkussa tarjoiltiin pihviä, ja ravintolassa oli eri ruokailupuolet johtajistolle ja työntekijöille”, Lundahl naurahtaa.
Lundahl muistelee, että 1980-luvun lopussa osastolle tuli ensimmäinen tietokone, jota jokainen sihteeri sai käyttää apuna työssään muutamana päivänä viikossa puolikkaan työpäivän ajan kerrallaan.
Päivi Lundahl työskenteli 1990-luvun alussa virastotalon kuudennessa kerroksessa. Pöytätietokoneet alkoivat pikkuhiljaa yleistyä.
1990-luvun alussa Päivi Lundahl nousi aamuisin hissillä vielä ylemmäs, sillä hän muutti kuudenteen kerrokseen Tiehallinnon keskushallinnon esikuntaan ja pääjohtajan alaisuuteen. TVH oli jakaantunut kahtia hallinto- ja tuotantopuoleen, jotka ovat Tiehallinto ja Destia.
Kerroksessa oli parkettilattia, ja se oli sisustukseltaan hienompi kuin muut viraston kerrokset. Ylimmällä johdolla ja insinööreillä oli omat huoneensa, ja sihteerit työskentelivät kahden hengen huoneissa. Henkilökuntaa kerroksessa oli lähemmäs 20, ja huoneet olivat 16 neliön kokoisia. 90-luvun puolivälissä johdon viereiseltä käytävältä poistettiin vihreät puuovet ja tilalle tulivat lasiseinät ja liukuovet. Johdon puolella puuovet ovat säilyneet näihin päiviin saakka.
”Uuteen työhöni sisältyi muun muassa viraston tulostavoitteiden raportointia ministeriölle. Joka kuukausi tuli viraston alaisuudessa olleelta yhdeksältä tiepiiriltä tulosraportti, josta tein yhteenvedon.”
Lundahl oli mukana myös eduskuntakäsittelyiden alustavissa valmisteluissa silloin, kun eduskunnalta tuli tiehankkeisiin liittyviä kirjallisia kysymyksiä.
”Otin vastaan lausunnon tiepiiriltä, kirjoitin sen viraston varsinaiselle pohjalle ja siirsin eteenpäin insinöörille. Hän katsoi lausunnon, valmisteli sen loppuun ja lähetti eteenpäin. Saatoin myös tuurata johdon sihteereitä, jos he olivat lomalla tai sairaana”, Lundahl sanoo.
Hän vieraili usein myös eri tiepiireissä ympäri Suomen. Vuosituhannen vaihteessa Lundahlin työ alkoi painottua entistä enemmän raportointiin.
”1990-luvun edetessä pöytätietokoneet alkoivat yleistyä, ja sen myötä alettiin lähettää sähköposteja. Asioista sovittiin kuitenkin pitkään soittamalla pöytäpuhelimella huoneesta ja kerroksesta toiseen. Paperit liikkuivat talon sisällä sisäpostikuorissa, ja tiepiireille paperipinkat kulkeutuivat postitse”, Lundahl muistelee.
Aluksi insinöörien sihteerit hoitivat esimiehensä sähköpostiliikennettä, mutta pikkuhiljaa sähköpostit alkoivat liikkua kaikkien työntekijöiden välillä. Myös raportit lähetettiin sähköpostiliitteinä.
”Kun tekniikka kehittyi, tein viraston yhteiselle levyasemalle hakemistokansion, johon vain yksittäisillä työntekijöillä oli pääsy. Hakemistokansiosta löytyivät alakansiot taloustiedoille sekä teksteille, ja niihin oli kätevä tallentaa tiepiirien raportit.”
Lundahlin mukaan 1990-luvulla palavereihin tultiin paikan päälle.
”Ei ollut videoyhteyksiä tai Skype-puheluja, vaan esimiehet ja työntekijät saapuivat maakunnista saakka Pasilaan kokoustamaan.”
Vuonna 2004 Lundahl siirtyi hetkeksi suunnitteluprosessien tietoassistentin tehtäviin kahdeksanteen kerrokseen. Kerroksesta oli upeat näkymät Pasilan kattojen ylitse.
”Koordinoin ja teetätin viraston asiakirjamalleja. Työskentelin yhdessä asiantuntijoiden kanssa ja kävin lakimiesten kanssa läpi, millaisia tekstipohjia asiakirjoissa on hyvä olla. Koulutin myös henkilökuntaa järjestelmien käyttöön. Tein lisäksi oman työni ohella tietohallinnon yksikön sihteerin tehtäviä. Olen vuosien aikana voinut kehittää itseäni ja omaa työnkuvaani sekä kiertänyt erilaisissa työtehtävissä”, Lundahl sanoo.
Hän valmistui merkonomiksi työnsä ohella vuonna 2002. Tietokoneet olivat 2000-luvulla jo arkipäivää ja sähköpostit osa päivittäistä työnkuvaa. Kokoustilat olivat varattavissa sähköisesti.
”Digitalisoitumisen huomasi selvästi. 2000-luvulla puhelimet olivat kuitenkin vielä pääosin pöytäpuhelimia. Muistan, kun keskimmäinen tyttäreni inventoi vuonna 2004 tet-harjoittelunsa aikana virastomme jokaisen työhuoneen puhelimen.”
Väylän työtilat muistuttavat monitilaympäristöä, vaikka vielä kaikilla työntekijöillä on oma työpiste. Muutaman vuoden kuluttua tähän tulee muutos, kun tilat uudistetaan.
Vuonna 2010 Tiehallinnosta tuli Liikennevirasto, johon yhdistyi osa Tiehallintoa, Ratahallintokeskus ja osa Merenkulkulaitoksesta. Samoihin aikoihin Päivi Lundahlin esimies kyseli, kiinnostaisiko häntä ottaa vetääkseen Liikenneviraston toimitilapalvelut ja osa assistenttipalveluista. Liikenneviraston nimi vaihtui vuoden 2019 alusta alkaen Väylävirastoksi.
”Työtehtäviini kuuluu kaikkien virastomme toimitilojen ja toimipisteiden vuokrasopimuksien, siivoussopimuksien sekä esimerkiksi muuttojen ja kalustuksien koordinointi. Lisäksi olen mukana huolehtimassa tilaturvallisuusasioista”, Lundahl kertoo.
Lundahl kiertää eri puolilla Suomea – kuten Turussa, Tampereella ja Lappeenrannassa – Väylän toimipisteissä sopimuksenseurantapalavereissa.
”Nykyisin työni hoituvat kätevästi kannettavalla tietokoneella ja matkapuhelimella, jotka kulkevat mukanani missä vain. Tykkään työnkuvastani, se on vaihteleva ja moninainen.”
Lundahl on viihtynyt työssään monta vuosikymmentä, koska hän on voinut kehittää itseään ja työnkuvaansa.
Pasilan virastotalossa on edelleen koppikonttoreita useammassa kerroksessa, mutta myös ripaus monitilaympäristöä.
”150 työntekijäämme muutti tullin vanhoihin tiloihin kuudenteen kerrokseen vuonna 2017. Tilat olivat täysin remontoidut ja valmiiksi kalustetut ja muistuttavat monitilaympäristöä, vaikka kaikilla työntekijöillä on vielä henkilökohtaiset työpisteet”, Lundahl sanoo.
Muutoksia on kuitenkin luvassa. Senaatti vetää parhaillaan Väylävirastossa monitilaympäristön etuihin painottuvaa Fiksun työn konseptia. Tilojen uudistukseen tähtäävä hankesuunnitelma on viimeistä silausta vaille valmis.
”Olen mukana hankkeessa, ja remontoimme tilat kahdessa osassa vuonna 2020. Raikastamme tilojen värimaailmaa ja suurennamme kahvitilan työntekijöiden yhteiseksi, isoksi ja viihtyisäksi kohtaamispaikaksi. Remontin jälkeen luovumme myös nimetyistä työpisteistä ja työntekijämme pääsevät osaksi aivan uudenlaista työympäristökulttuuria.”
Haluatko lukea uusimmat sisältömme ensimmäisten joukossa?
Senaatti-areenassa keskusteltiin hallitusohjelman mukaisesta julkisen sektorin tilaohjelmasta, jonka tavoitteena on tehostaa tilakustannuksia ja hakea ratkaisuja valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien tilakysymyksiin. Senaatti-kiinteistöjen operatiivinen johtaja Tuomas Pusa valotti puheenvuorossaan valtion toimitilakustannuksista saatuja…
Aulapalvelu on olennainen osa monen kiinteistön jokapäiväistä toimintaa. Kiinteistöön tulija kohtaa aulapalvelun ensimmäisenä sisään astuessaan ja viimeisenä ulos lähtiessään. Hyvä aulapalvelu paitsi sujuvoittaa kiinteistön arkea myös auttaa rakentamaan ja pitämään…
Joensuun virastotalo osoitteessa Kauppakatu 40 saneerattiin kiireestä kantapäähän syksyn 2020 ja tammikuun 2023 välillä. Peruskorjauksen valmistuttua toiminta virastotalon yhteisessä palvelupisteessä ja yhteiskäyttöisissä toimistotiloissa otti ensi askeleensa 20. helmikuuta.
”Poikkeusoloihin varautuminen nousi keskeiseksi tavoitteeksi helmikuusta 2022 lähtien. Tuemme vahvasti asiakkaitamme muuttuneessa tilanteessa”, Senaatti-kiinteistöjen operatiivinen johtaja Tuomas Pusa kertoo.
Jasmin Johansson oli yksi Puolustuskiinteistöjen kesätyöntekijöistä ympäristöpalveluissa ja työskentelee luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi.
Monipuolisia kesätyötehtäviä Senaatilla riittää — niin myös kaikenikäisiä ja taustaisia osaajia. Linda Liljeström on yksi heistä.
Homma hoidossa! Tikkakosken paikallisyksikössä kesätyöntekijä Silja Ukskoski huolehti rakennusten kunnossapitotoimenpiteiden kartoittamisesta kesän ajan. Silja kertoo nyt, millaisissa merkeissä hänen työntäyteinen kesänsä meni.
Kesäaikaan merellisessä Helsingissä veneilijöitä riittää. Merenkulun helpottamiseksi Puolustuskiinteistöillä kesän ajan työskennellyt Aleksi Pohjola on ollut varmistamassa, että alitus Hevossalmen sillalla sujuisi veneillä ongelmitta.
Saara Rönkä vietti kesän kesätyöntekijänä Puolustuskiinteistöjen Rissalan paikallisyksikössä.