Harjaa nostamassa

Haitari soi ja hernesoppa höyryää. Työmiehet istuvat tukka suittuna, siisteissä vaatteissaan pitkien pöytien äärellä. Viereiseen pöytään ovat kokoontuneet suunnittelijat ja seuraavaan rakennuttajan ja käyttäjien edustajat. Vuorollaan joku nousee ylös, karauttaa kurkkua ja pitää pienen kiittävän puheen. Mitä muuta harjannostajaisissa tapahtuu?

Kansallismuseon tornin harjannostajaiset

Kansallismuseon tornia on korjattu: tornin kivet on irrotettu, väliin tehty tuuletuskanavisto ja kivet on tuotu takaisin. Myös tornin kupariosat, ikkunat ja sisätilat on kunnostettu. Jäljellä on enää vuolukivikoristeiden ja pääoven konservointi sekä eteläisen kiviseinän kunnostus. Työt ovat edenneet hyvin, ja hanke tulee valmistumaan etuajassa.

Kansallismuseon tornin harjannostajaisia vietettiin 9.3.2017. Näissä harjannostajaisissa oli läsnä harvinaisen paljon työntekijöitä. Kansallismuseon tornin työmaalla onkin ollut perinteinen meininki, eli paljon omia miehiä, ei pelkkiä alihankkijoita.

Perinteistä oli myös työmaan harjannostajaisten tarjoilu: hernesoppaa, leipää ja olutta. Jälkiruuaksi saatiin kahvia ja munkkipossu. Harjannostajaisten esiintyjä on yleensä joko haitarinsoittaja tai huulenheittäjä, esimerkiksi imitaattori. Tällä kertaa Kansallismuseossa haitarinsoittaja myös jutusteli yleisöön uppoavia pikkutuhmia tarinoitaan.

Missä se harja oikein on ja minne se nostetaan?

Nostettava harja ei suinkaan ole lattia- tai juuriharja. Alun perin on juhlittu sitä, että talo on saatu ns. harjakorkeuteen, eli katto valmiiksi. Vielä vanhempi traditio on liittynyt hirsitalon harjahirren ylös nostamiseen. Korjaustyömailla joutuu joskus arpomaan, milloin olisi sopiva hetki viettää harjannostajaisia, kun kattoa ei varsinaisesti uusita.

Harjannostajaiset järjestää rakennuttaja, eli työn tilaaja, kiitokseksi työntekijöille. Jos juhlaa ei ennen alkanut kuulua, saattoivat työntekijät muistuttaa asiasta ripustamalla katuharjan tai oksankarahkan roikkumaan talon päädystä.

Perinteisesti harjannostajaisia juhlittiin rakennustyömaalla, joka oli siivottu ja varustettu pitkillä pöydillä. Nykyään tapahtuma usein järjestetään jossakin ravintolassa, mikä kyllä vähän syö tunnelman aitoutta.

Tarkkana pitää olla, juhla ei ole harjakaiset. Se on aivan eri juhla: kaupan johdosta tarjottava kestitys. Harjakaiset liittyivät kai alun perin hevoskauppoihin, sittemmin myös vaikkapa auton ostoon.

Harjannostajaiset ovat muuttuneet harmillisen hillityiksi

Nuoruudessani, hurjalla 1980-luvulla ennen lamaa, työntekijät aloittivat juhlajuomisen jo aamusta. Sen seurauksena odotettiin työntekijöiden edustajan puhetta suurella jännityksellä: tuleeko rankkoja ”totuuksia” vai kaatuuko puhuja?

Harjannostajaisissa jopa tanssittiin, ja etenkin ainoa naispuolinen arkkitehtiopiskelija oli kovin suosittu tanssipartneri. Juhlat myös jatkuivat yötä myöten. Traditioon kuuluu vieläkin, että urakoitsija tarjoaa vastavuoroisesti iltatilaisuuden.

Monia asia on muuttunut, ja juhlimisesta on tullut hillitympää. Yhä useampi on liikkeellä omalla autolla. Suurin syy hillitympään juhlimiseen lienee kuitenkin se, että lukemattomien aliurakoitsijoiden työntekijät vain piipahtavat työmaalla tekemässä oman osuutensa. Siinä ei synny yhteenkuulumisen henkeä, sellaista kun alussa kuvatulla Kansallismuseon tornin työmaalla.