Tiesitkö, että kuudessa sadassa Senaatti-kiinteistöjen rakennuksessa on aina käynnissä taidenäyttely? Valtaosa valtion taideteostoimikunnan yli 13 000 teoksen kokoelmasta on jatkuvasti tuhansien ihmisten ihasteltavana.
Veikko Halmetoja
Jasmin Anoschkin, Bambi
Se oli ihan selvä. Jasmin Anoschkinin vaaleanpunainen Bambi-veistos sopisi täydellisesti Senaatti-kiinteistöjen pääkonttoriin, Veikko Halmetoja intoili.
“Mutta sitten huomasin, että se onkin jo sijoitettu Opetus- ja kulttuuriministeriöön.”
Se on tavallista valtion taideteostoimikunnan kokoelmaan kuuluville teoksille. Suurin osa niistä on tälläkin hetkellä esillä jossakin päin Suomea. Kuvittele: yhteensä 13 300 maalausta, veistosta, installaatiota, valokuvaa ja ääniteosta. Tekijöiden joukossa tukuittain tunnettuja nimiä, kuten Laila Pullista, Maija Isolaa, Eero Nelimarkkaa ja Carolus Enckelliä, mutta myös nousevia tai pienen piirin tuntemaksi jääneitä taiteilijoita.
Valtion taideteostoimikunnan kokoelma on aarre, jonka omistamme me kaikki suomalaiset yhdessä. Sitä on hoidettu ja kartutettu valtion varoilla jo yli 60 vuotta ja tänä päivänä sen rahallista arvoa on mahdoton arvioida. Teosten arvo kun on hankintahetkistä usein noussut.
Lain määräyksestä kokoelma on sijoitettava pääasiassa valtion käytössä oleviin kiinteistöihin. Kun uudet ministerit valitsevat työhuoneeseensa taideteoksia, opiskelijat katselevat taidetta yliopistolla ja suurlähestystöt esittelevät taideaarteitamme, teokset tulevat juuri tästä valtion taidekokoelmasta. Suurin osa teoksista on sijoitettu erilaisille työpaikoille 600:aan Senaatti-kiinteistöjen tilaan tai niiden edustoille. Näin taiteesta voivat päivittäin nauttia tuhannet ihmiset ympäri maan.
Humaaneja viestejä
Veikko Halmetoja on taidealan freelancer, kuraattori, kustannustoimittaja ja helsinkiläisen Artag-gallerian johtaja. Viime vuonna hän sai kiehtovan tehtävän: valita taidekokonaisuus Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tiloihin. Halmetoja aloitti urakan uppoutumalla Valtion taideteostoimikunnan kokoelman luetteloon.
Siellä oli todella kiinnostavia teoksia. Suomalaista nykytaidetta eri vuosikymmeniltä.
Halmetoja halusi lääketieteelliseen puhuttelevia teoksia, joissa on yleishumaania kaikupohjaa.
”Mitään uskonnollisesti tai poliittisesti liian kantaaottavaa tai provosoivaa en laittaisi julkisiin tiloihin. Sellaisia teoksia valtiolla ei tosin juuri olekaan.”
Teosten sijoitteluun vaikuttaa myös valaistus, kalustus ja vaurioitumisen riski. Ulla Jokisalon valolle herkät feministiset valokuvat Halmetoja ripusti kellarin ikkunattomiin kokoushuoneisiin.
”Siellä teokset eivät joudu olemaan koko ajan edes keinovalossa, koska valaistus toimii liiketunnistimella.”
Aulan siniset nojatuolit puolestaan vaikuttivat siihen, että Halmetoja valitsi seinälle Jussi Kiven kuvan, jossa on häivähdys täsmälleen samaa värisävyä. Sen sijaan ihailemansa lasiveistoksen kuraattori joutui siirtämään ihmisjoukkojen edestä turvallisempaan paikkaan.
Ideat syntyvät pallotellen
Halmetoja onnistui Tampereella niin hyvin, että tänä vuonna hän kuratoi myös Senaatti-kiinteistöjen Helsingin Sörnäisissä sijaitsevan pääkonttorin taidekokonaisuuden. Elannon viljasiiloon rakennettu ja aiemmin Stakesin pääkonttorina toiminut, sisältä betonipintainen talo on vaativa tila. Senaatin lisäksi siellä toimivat myös Väestorekisterikeskus, Energiavirasto, Rikosseuraamuslaitos, Valtakunnansyyttäjänvirasto ja Valtori.
Puista Bambi-veistosta ei näihin tiloihin siis tule, mutta keraaminen polkupyörä ja paljon muuta tulee.
Veikko Halmetoja ja Jari Auer
”Minusta tuohon rappukuiluun sopisi joku metallinen tai posliininen teos”, Senaatti-kiinteistöjen asiakaspäällikkö Jari Auer sanoo Veikko Halmetojalle.
Miehet kiertelevät pääkonttorissa katsomassa teoksille sopivia paikkoja.
Jari Auer on arkkitehti, joka on seitsemättä vuotta myös taideteostoimikunnan puheenjohtajana. Käytännössä hän on siis Halmetojan toimeksiantaja.
”Jarin ja minun yhteistyö sujuu ideoita pallotellen. Jos näen jotakin kiinnostavaa, kerron siitä Jarille. Hän on puolestaan vinkannut minulle jo useammasta teoksesta”, Veikko Halmetoja kertoo.
Joka vuosi uutta taidetta
Kuinka tällaista suurta taidekokoelmaa oikein hoidetaan? Senkin valtio on tarkasti määrännyt. Kolmen vuoden välein Opetus- ja kulttuuriministeriö nimittää toimikunnan vastaamaan kokoelmasta. Sen jäseninä on aina Senaatti-kiinteistöjen ja Kansallisgallerian edustajat sekä kuusi muuta taiteen asiantuntijaa.
Juuri nyt ryhmässä Jari Auerin lisäksi ovat konservaattori Siukku Nurminen, kuvanveistäjä, lasitaiteilija Riikka Latva-Somppi, taidemaalari Paavo Paunu, kuvataiteilija Tuomo Rainio, kuvanveistäjä Nora Tapper, erityisasiantuntija Henri Terho ja kuvataiteilija, professori Annu Vertanen. Toimikunnan sihteeritehtävistä vastaa Kansallisgalleria, käytännössä vastaava tuottaja Eija Aarnio ja amanuenssi Heli Ahmio.
Kuvassa vas. Eija Aarnio, Heli Ahmio, Veikko Halmetoja ja Jari Auer
Ryhmällä on käytössään reilun miljoonan euron vuosibudjetti, jolla se hankkii uutta taidetta ja huolehtii aiemmin hankituista teoksista ja niiden sijoittamisesta.
Joka vuosi taideteostoimikunta järjestää muutaman taidekilpailun, joilla etsitään tilausteoksia tiettyyn kohteeseen. Viime vuonna yksi kilpailuista järjestettiin Senaatti-kiinteistöjen virastotalon sisäseinäpaikasta. Sen voitti Ari Pelkonen, joka kesällä maalaa teoksensa suoraan kymmenmetriselle seinälle.
Kun Veikko Halmetojan valitsemat Senaatin pääkonttorin taideteokset ovat elokuussa paikoillaan, Jari Auerin suunnitelmana on järjestää taidekierroksia, jossa työntekijät kuulevat kuraattorilta ja mahdollisesti taiteilijoiltakin teosten taustoista.
”Parhaimmillaan taideteos luo työtilaan persoonaa, joka saa siellä oleskelevat ihmiset tuntemaan olonsa kotoisaksi”, Veikko Halmetoja sanoo.