Paluu Kiasmaan

Kuka olet?

Olen Kiasma cafén ravintolapäällikkö Kiia Ohvo.

Miten Kiasman korjaus on vaikuttanut työhösi?

Ravintolan salin puolen toimintaa korjaus ei ole juurikaan muuttanut, mutta keittiössä työskenteleviin se tietysti vaikuttaa. Olemme tottuneet tekemään töitä keittiössä melko vanhoillakin välineillä, joten uututtaan kiiltelevissä laitteissa on paljon haltuun ottamista. Kaikki on nyt digitaalista, joten uutta ovat esimerkiksi näytöt ja erilaiset hälytysäänet. Korjauksessa remontoitiin myös meidän pukeutumistilamme, mikä on todella miellyttävää.

Miltä tuntuu olla takaisin entistä ehommassa Kiasmassa?

Tuntuu tosi mukavalta. Kiasman työporukka oli remontin ajan pyörittämässä Ateneumin ravintolaa, mutta tähän taloon on ollut mukava palata.

Mikä on suosikkiteoksesi ARS-näyttelyssä?

En ole ehtinyt vielä kiertää näyttelyn puolella, koska nyt aika menee asioiden hiomiseen ja viimeistelyyn, vaikka museo onkin auki. Meillä kaikilla on ollut vaikeat pari vuotta, joten näyttelyn teema tuntuu todella tärkeältä. Toivon, että ihmiset löytävät toisensa Kiasman katon alta ja meidän ravintolassamme – ja kun terassi kesällä aukeaa, ihmiset pääsevät nauttimaan kesäisen Helsingin vilinästä Kiasman terassilla.

Kuka olet?

Olen asiakaspalvelun esihenkilö Tuula Lehtonen. Aloitin Kiasmassa asiakaspalvelijana, kun museo avattiin vuonna 1998, ja viimeiset kahdeksan vuotta olen vastannut asiakaspalvelusta.

Miten Kiasman korjaus on vaikuttanut työhösi?

Itse rakennus toimii samalla tavalla kuin aiemminkin eikä remontin ei pitäisi näkyä asiakkaille ollenkaan, mutta meille työntekijöille jokapäiväiseen työhön eniten vaikuttava muutos on akustointi. Rakennus oli aikamoinen kaikukammio tähän saakka, mutta nyt galleriasalit on saatu viidettä kerrosta lukuunottamatta akustoitua. Nykytaide on suurimmaksi osaksi ääntä, valoa, liikkuvaa kuvaa, joten sillä on suuri merkitys.

Tärkeä parannus on myös uudet säilytyslokerot, joista on haaveiltu jo yli kymmenen vuotta. Arkkitehti Timo Kiukkola keksi vihdoin, miten ne saatiin tänne niin, etteivät ne muuta museon visuaalista ilmettä, koska Kiasma on suojelukohde. Koska lokerot eivät näy minnekään, on meidän haasteemme opettaa asiakkaat käyttämään niitä.

Miltä tuntuu olla takaisin entistä ehommassa Kiasmassa?

Hienolta, täytyy myöntää. Tokihan tämä on vielä kesken ja vaatii työtä saada kaikki asiat toimimaan, mutta pelkästään kevät ja valon määrä korostuvat täällä Kiasmassa ja luovan hyvän fiiliksen. Meistä moni on ollut täällä töissä 24 vuotta täällä, ja tästä rakennuksesta on tullut merkityksellinen paikka itsessään. Valon tärkeyttä ei voi kyllin korostaa. Se menee Steven Hollin idean mukaisesti niin, että käytännössä joka paikassa on valoa koko ajan. Sillä on valtava merkitys jaksamiselle.

Mikä on suosikkiteoksesi ARS-näyttelyssä?

En osaa vielä sanoa suosikkiani, mutta mielenkiinnolla aion tutustua esimerkiksi Anni Puolakkaan. Kaiken kaikkiaan voin näyttelystä sanoa, että se vaikuttaa aika raikkaalta ja kiinnostavalta sekä monipuoliselta. Sellaiselta, että sieltä löytyy monia kerroksia. Siellä voi käydä useamman kerran ja pikkuhiljaa tutustua niihin.

Kuka olet?

Olen vastaava konservaattori Siukku Nurminen. Työni on varmistaa, että nykytaide säilyy tulevaisuutta varten. Olen työskennellyt Kiasmassa museon alusta asti.

Miten Kiasman korjaus on vaikuttanut työhösi?

Konservoinnilla, näyttelymestareilla ja valokuvaamolla oli onnellinen tilanne, sillä saimme työskennellä Kiasmassa koko korjauksen ajan, koska meidän työtämme ei voi tehdä väistötiloissa tai etätyönä. Vaikka tulin töihin niin kuin aina ennenkin, ympäristö oli hyvin erilainen. Rakennus oli täysin katettu, pimeä ja rakentamisen äänet kuuluivat. Myöskään rakennuspölyn leviämistä ei voinut välttää. Teosten kuljetus piti korjauksen aikana koordinoida työmaan kanssa, jotta kaikki sujui turvallisesti.

Myös meillä konservoinnin työtiloissa oli iso remontti noin kuuden viikon ajan. Tiloissa rakennettiin palokatkoja kellarista kuudenteen kerrokseen ulottuvaan ilmanvaihtokuiluun. Taideteoksia ei voinut käsitellä sinä aikana, vaan ne siirrettiin turvaan teosvarastoihin. Sinä aikana sain hoidetuksi paljon paperitöitä pois.

Korjauksen tuomista parannuksista esimerkiksi valaistuksella on suuri merkitys konservoinnin kannalta. Vaihdetuista laseista ei pääse sisään ollenkaan UV-säteilyä. Parantunut näyttelytekniikka, esimerkiksi lisääntyneet ripustuspisteet, vaikuttavat teosten esittämiseen ja turvallisuuteen.

Miltä tuntuu olla entistä ehommassa Kiasmassa?

Ihanalta, odotus oli kamalan pitkä! Pääsimme välillä kurkistamaan keskeneräisiin tiloihin, mikä oli mielenkiintoista. Mutta kyllä taidemuseo tarvitsee taidetta ja yleisöä. Avajaiset tulivat lopulta salakavalasti, kun olimme niin keskittyneitä ARS-näyttelyn tekemiseen.

Pääsimme ripustamaan teoksia vuodenvaihteessa, kun tiloja luovutettiin meille. Koska tiloissa ei ollut edellistä näyttelyä tai muita teoksia, pystyimme installoimaan teoksia, jotka vaativat normaalia pidemmän ajan. Tällainen oli Sheela Gowdan Collateral-teos, jonka tekeminen vaati suitsukkeiden polttamista. Pöydät, joilla suitsukkeita poltettiin, peitettiin muovisilla teltoilla, joista johdettiin koneellinen ilmastointi ikkunasta ulos. Remontti siis antoi myös poikkeuksellisia mahdollisuuksia.

Mikä on suosikkiteoksesi ARS-näyttelyssä?

Sheela Gowda, ehdottomasti. Se on yksi merkittävimmistä töistä, mitä olen urani aikana päässyt tekemään. Teos vaati muun muassa tulityökortin ja savusukeltamiskoulutuksen. Teoksen suitsukkeita opeteltiin leipomaan kollegan luona Saksassa. Hän myös tuli auttamaan teoksen pystytyksessä ja oli yhteydessä taiteilijaan, joka opasti installoinnissa WhatsAppin välityksellä Intiasta käsin. Koko kokemus oli minulle valtavan suuri kaikessa uuden oppimisessaan, yhteisöllisyydessään ja kansainvälisyydessään. Kasvoin teoksen myötä.