Taidetta muutettaessa ovat olosuhteet kaiken A ja O

Kiasman tekniikan tiimissä työskentelevän Mirek Träskmanin työnkuvaan kuuluu niin näyttelysuunnittelua kuin taidekäsittelyä. Näyttelysuunnittelua tehdään yhteistyössä taitelijoiden kanssa. Se voi pitää sisällään esimerkiksi materiaalien etsimistä teokseen ja teoksen teknisen toteutuksen suunnittelua. Taidekäsittely on nimenomaisesti taiteen käsittelyä: sitä, miten taidetta laitetaan esille, ripustetaan ja miten sitä säilytetään silloin, kun taideteokset eivät ole esillä yleisön nähtävillä.

– Taidekäsittely on hyvin paljon yhteistyötä konservaattorien kanssa. Nykytaiteen käsittely on joltain osilta vaativampaa kuin niin sanotun perinteisen taiteen. Samalla se tekee tästä työstä mielenkiintoista. Esimerkiksi installaatioiden käsittely ja dokumentointi siten, että ne voidaan laittaa esille uudelleen, eroaa perinteisempien taidemuotojen kuten taulujen ja patsaiden käsittelystä. Myös ennaltaehkäisevä konservointi eli teoksen riskianalyysi ja sen käsittely siten, että sitä ei tarvitse kunnostaa tulevaisuudessa, on osa työtämme, Mirek Träskman toteaa.

Myös taideteosten materiaalit vaikuttavat siihen, miten teosta voi käsitellä ja varastoida. Träskman kertoo, että perinteisten materiaalien ominaisuudet tunnetaan, koska niitä on tutkittu enemmän. Noin viisikymmentä vuotta sitten nykytaiteessa alettiin käyttää muun muassa muoveja ja polyuretaaneja. Tietoa siitä, miten ne käyttäytyvät vanhetessaan, ei vielä ole kertynyt laajalti.

– Yksi kysymys, mitä me täällä ratkomme on se, miten nykytaideteoksia voi ja saa konservoida. Onko osa taideteosta myös se, miten ajan hammas on teosta nakertanut, pohtii Träskman.

Taiteen siirtäminen paikasta toiseen on osa Kiasman arkea

Taideteoksia muutettaessa on otettava huomioon, miten taideteoksia varastoidaan: ripustetaanko teos vai voidaanko sitä säilyttää muuttokehyksissä. Myös olosuhteet sekä muuttomatkalla että kohteessa vaikuttavat siihen, miten taideteokset pakataan. Jos käytössä on muuttoauto, jonka olosuhteet vastaavat museon ja varaston olosuhteita, on teoksen suojaaminen yksinkertaisempaa.

– Teosten fragiliteetti eli se, kuinka herkästi särkyvä teos on, vaikuttaa siihen, miten taidetta suojataan. Ja luonnollisesti myös työturvallisuus tulee ottaa huomioon: miten teosta voidaan esimerkiksi kantaa siten, että sekä kantaja ja teos säilyvät ehjinä. Yleensä teoksille rakennetaan muuttokehykset mittatilaustyönä, valottaa Träskman taidemuuton olemusta.

Kysyttäessä mikä on tässä muutossa haastavinta, vastaa Träskman, että taiteen siirtäminen ja varastoiminen on arkea.
– Meillä taidetta tulee ja menee näyttelyiden myötä jatkuvasti. Suurin haaste ei tässä itseasiassa ole ollut taiteen muutto, vaan se, että muutamme tässä samalla ihmiset, huonekalut, työvälineet ja materiaalit samaan aikaan. Kahdessakymmenessäkolmessa vuodessa Kiasman viiteen kerrokseen on kertynyt tavaraa. Niiden pakkaaminen ja karsiminen suhteellisen tiukassa aikataulussa on ollut haastavaa. Myös varastotilasta on pulaa. Onneksi yhteistyö urakoitsijan kanssa on sujunut hyvin.

Entä mikä on lempipaikkasi Kiasmassa?

– Vaikka meillä on monia hienoja yleisötiloja, on lempipaikkani Kiasman puupaja. Se on ajalta, jolloin ajateltiin, että on tärkeää, että meillä on mahdollisuudet palvella taiteilijoita ja museota käsityöläisinä. Steven Holl on sijoittanut pajan rakennukseen, mutta käsittääkseni arkkitehti Timo Kiukkola suunnitteli tilan. Tiettyinä vuodenaikoina aamu- ja iltavalo tilassa on mahtava. Tilaan on mukava tulla töihin, siellä on harmoninen tunnelma, Mirek Träskman hymyilee.