Tieteiden talo muutti yhden katon alle

Kruunuhaassa riittää arvorakennuksia, joista vanhimmat ovat 1800-luvulta. Kaupunginosaa rakennettiin aktiivisesti vielä 1900-luvun ensi vuosikymmeninä, ja 1920-luvulla Kirkkokadulle valmistui tyttökoulu. Se toimi alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan 1970-luvulle asti, minkä jälkeen tilat olivat vuosikymmenien ajan Helsingin yliopiston käytössä. Kun arvotalo siirtyi Senaatin hallinnoitavaksi 1990-luvun alussa, uusi haltija teetti talossa mittavan peruskorjauksen. Sen yhteydessä uusittiin muun muassa koko talotekniikka.

Remontin jälkeen taloa alkoi käyttää kokouspaikkana Tieteellisten seurain valtuuskunta. TSV:n toimistotilat kuitenkin sijaitsivat tuolloin, aina tähän syksyyn asti, Helsingin keskustan eri osoitteissa. ”Alun perin meillä oli yksi rakennus käytössämme, toisin sanoen Säätytalo. Kun Suomi liittyi Euroopan yhteisöön, valtioneuvosto tarvitsi Säätytalon lisääntyneisiin kansainvälisiin kokouksiinsa”, kertoo TSV:n asiakaspalvelupäällikkönä pitkään työskennellyt Antonio Rodriguez.

Rodriguez pitää valmistuneen remontin tärkeänä tuloksena TSV:n kannalta ennen kaikkea sitä, että nyt koko organisaatio työskentelee samassa rakennuksessa. Kaikkiaan TSV:n henkilöstön määrä on 42 vakituista työntekijää, joista lähes 40 työskentelee erilaisissa toimistotehtävissä. Aiemmin he olivat pääasiassa etäyhteydessä toisiinsa. Yksi syy sille, että nyt remontoitu Kirkkokatu 6:n kiinteistö ei aiemmin päätynyt laajaan käyttöasteeseen oli se, että moni siellä kokoustanut koki sisäilman laadun epätyydyttäväksi ja tilat nuhjuisiksi.

Korjausta suojelun ehdoilla

Senaatti-kiinteistöt oli tahollaan suunnitellut jo pidempään peruskorjausta, jonka tavoitteena tuli olla rakennuksen kunnostaminen sen historiaa ja ominaispiirteitä kunnioittaen. Toiseksi tavoitteeksi oli asetettu vajaalle käytölle jääneen rakennuksen käyttöasteen nostaminen.
”Aloimme noin viisi vuotta sitten keskustella Senaatin ja OKM:n kanssa mahdollisuuksista peruskorjata talo. Hankesuunnittelun aikana selvitimme myös mahdollisuutta muuttaa tilankäyttöä niin, että myös valtuuskunnan toimisto voitaisiin sijoittaa taloon”, kertoo TSV:n toiminnanjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen.

Kirkkokatu 6:ssa sijaitsevan Tieteiden talon remontti päättyi syyskuussa kestettyään noin puolitoista vuotta. Vaikka remontti ei ollut yhtä laaja kuin 30 vuoden takainen, se vei aikaa, koska nyt keskityttiin restaurointiin ja talotekniikan uusimiseen. Rakennuttajapäällikkö Selja Flink Senaatista edustaa kantaa, jonka mukaan tämänkaltaisissa arvorakennuksissa tulisi aina pyrkiä suosimaan alkuperäisiä suunnitteluratkaisuja ja materiaaleja. Niinpä vanhat ikkunat päätettiin korjata, mikä toisaalta oli myös suojelusta seuraava välttämättömyys.

”Työsuorituksena ikkunakorjaus on äärimmäisen hidasta, kun sen tekee kunnolla. Meillä oli kaksi restaurointiurakoitsijaa pelkästään tätä työtä tekemässä. Siitä huolimatta oli tarkalla, että ikkunakorjaukset olisivat vielä olleet kesken urakan sovittuun luovutusaikaan nähden”, Selja Flink kertoo.

Toinen työläs ja aikaa vievä kokonaisuus oli sisäpintojen konservointi. Pintoja ehostettiin kaikkialla rakennuksessa, ja lopputuloksessa tavoiteltiin sävyjä, jotka muistuttaisivat alkuperäisen arkkitehdin Elsa Arokallion aikanaan määrittelemiä. Emil Cedercreutzin aikanaan taloon lahjoittamia 70 kipsireliefiä alettiin niin ikään konservoida. Työ tulee jatkumaan vuosia, sillä kyseessä Flinkin mukaan hidas ja vaativa taidekonservointi.

”1990-luvun peruskorjauksessahan arkkitehtina oli Wilhelm Helander. Myös hänen työnsä jälki on tärkeä ja pieteetillä kohdeltava”, Selja Flink toteaa.

Automaatiolla parempaa tekniikkaa

Arkkitehtonisesti ja rakennusteknisesti Tieteiden talo on nyt, remontin päätyttyä, mahdollisimman hyvin alkuperäistä vastaavassa asussa. Talotekniikka on kuitenkin nyt uutta, nykyaikaisen automaation ohjaamaa. Sen sisäänajo vaatii Selja Flinkin mukaan noin vuoden, minkä jälkeen kiinteistön automaatiotoiminnot ja automaatiolla ohjattavat sisäilmaolosuhteet ovat suurella todennäköisyydellä saatu säädetyksi kohdalleen.

”Ensimmäisten viikkojen aikana valojen ohjaus ei vielä toiminut aivan siten kuin pitäisi. Niin ikään automaattisissa hälytystoiminnoissa on ollut hienosäätämisen tarvetta”, kertoo TSV:ssä talokoordinaattorina työskentelevä Alexander Hadjikov.

Osin kyse on hänen mukaansa organisaation työntekijöiden vähittäisestä totuttautumisesta uusiin järjestelmiin. Tämä ei ole hänen mukaansa yllättävää siihen nähden, miten monia asioita automaatiolla nykyisin kiinteistöissä ohjataan.

”Kun saamme kaiken toimimaan kuten pitää, odotamme todella viihtyisiä työskentelyolosuhteita. Pääosin tilanne on se jo nyt.”