Hanasaaren kulttuurikeskus
Kuvia kohteesta
Historia
Hanasaaren historia ulottuu 1600-luvulle asti, jolloin se kuului laajaan Otaniemen tilan maihin. 1800-luvun alussa Otaniemen tila jaettiin kahden von Numersin veljeksen kesken, tuolloin Hanasaari tuli osaksi Clas Johan von Numersin Hagalundin kartanoa. Ensimmäiset dokumentoidut rakennustyöt Hanasaaressa tehtiin Krimin sodan aikaan, jolloin Hanasaaren ja Karhusaaren väliseen salmeen rakennettiin väyläesteitä. Clas Johan von Numersin kuoltua 1856, tila huutokaupattiin. Tuolloin kartanon ja sen maat osti Paul Sinebrychoff.
Sinebrychoffien aikana 1860-luvulla Hanasaaren pohjoisosan korkeimmalle paikalle rakennettiin puinen huvila ja muita talousrakennuksia. Hieman Paul Sinebrychoffin kuoleman (vuonna 1890) jälkeen hänen pojalleen Nicolakselle erotettiin Hagalundin tilasta Karhusaaren ja Hanasaaren käsittänyt alue. 1930-luvulla rakennettiin osittain Karhu- ja Hanasaaren läpi halkova Jorvaksentie (nykyinen Länsiväylä), jolloin alueen luonne muuttui ja useita huvilarakennuksia purettiin. Vuonna 1953 Karhusaaren tila jaettiin viimeisen kerran neljään osaan, jolloin Hanasaaresta tuli oma tilansa. Kolme vuotta myöhemmin se lahjoitettiin Åbo Akademin säätiölle (Stiftelsen för Åbo Akademi).
Idea kulttuurikeskuksesta syntyy vuonna 1964 Norden-yhdistyksen ehdotuksesta. Muiden pohjoismaiden välille olikin jo perustettu samanlaisia keskuksia ja ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen lähimpänä esikuvana pidettiin Oslossa sijaitsevaa ruotsalais-norjalaista kurssikeskusta, Vokseåsenia. Kulttuurikeskuksen sijoituspaikka ei kuitenkaan ollut alusta pitäen yksimielinen ja päätös Hanasaaresta sijoituspaikkana tuli vasta kesällä 1969. Se ostettaisiin Åbo Akademilta 500 000 markalla. Päätökseen vaikutti eniten vuonna 1960 Norden-yhdistyksen ja Ruotsin hallituksen toimesta perustettu Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto (Kulturfonden för Sverige och Finland), josta tulisi myös keskuksen tuleva vuokraaja ja käyttäjä.
Hanasaaren kulttuurikeskuksessa panostettiin mm. mukavaan saunaosastoon, jonka ajateltiin helpottavan kulttuurien ja kielten kohtaamista ympäristössä, jossa suomalaiset eivät ainakaan jäisi alakynteen. Kulttuurikeskuksen varsinaisia vihkiäisiä vietettiin kummankin maan valtionpäämiesten läsnäollessa 1.6.1975. Myös Ruotsin nuori kuningas Kaarle XVI Kustaa ja tasavallan presidentti Urho Kekkonen kokeilivat kulttuurikeskuksen saunaosastoa arkkitehti Veikko Malmion kanssa. 17 metrinen uima-allas oli ilmeisesti niin houkutteleva, että arkkitehti hyppäsi sinne etiketin vastaisesti ensimmäisenä viilentymään. Saunaosaston takkahuoneessa grillaantuivat myös päämiesten makkarat.
Valmistuttuaan Hanasaaren kulttuurikeskusta pidettiin näytteenä suomalaisesta rakennus- ja sisustustaiteesta. Toisaalta sitä myös kritisoitiin persoonallisuuden puutteesta ja arkkitehtuuria kuvailtiin mm. sanoin, ”vaalea ja viileä” sekä ”hillityn asiallinen”. Nykyään voi rakennuksen nähdä jo muistomerkkinä 1970-luvulle ominaisimmista rakennuspiirteistä.
Monimuotoinen rakennus koostuu kahdesta kaaresta, joista laajempi rajaa saaren korkeimmalle kohdalle sisäpihan ja vastakaari muodostaa pääsisäänkäynnin. Kuitenkin rakennuksen toiminnot, hotelli ja majoitustilat, kongressitilat sekä hallintotilat, ovat jaettu kolmeen siipimäiseen osaan. Osat ovat sijoitettu arkkitehti Malmion mukaan niin, ”että kukin saa funktiotaan vastaavat maksimaaliset edut niin ilmansuuntiin kuin merinäköalaankin nähden."
Suurin osa kulttuurikeskuksen kantavista rakenteista tehtiin teräsbetonista paikallavalettuna, koska lähes kaikki rakennuksen seinät ovat erilaisia. Ulkoseinät ovat kuitenkin päällystetty lähes kauttaaltaan rouhepintaisilla teräbetonielementeillä, jotka Veikko Malmion mukaan muodostavat merellisessä ilmastossa rakennukselle ”sadetakin”. Kulttuurikeskus muistuttaa joissain määrin Reima Pietilän suunnittelemaa Dipolia puiden kehystämässä kalliomaisemassa kuparipelteineen ja suurine lasipintoineen merelle päin. Rakennus on kuitenkin tasakattoinen ja kokonaisuudessaan niin matala, ettei sitä näe länsiväylän puolelta ja meren puoleltakin vain vähän puiden lomasta.
Kulttuurikeskus tullaan peruskorjaamaan lähitulevaisuudessa. Tähän mennessä suurimpia laajennuksia ja muutoksia ovat olleet uuden keskikokoisen kongressisalin rakentaminen maan alle ja vanhan auditorion sisustuksen täydellinen uusiminen. Lisäksi toimistotilojen tarpeen kasvaessa niille on otettu tilaa lähinnä hotellisiivestä.