Säätytalo
Kuvia kohteesta
Historia
Säätyjen kokouksia varten oli suunniteltu omaa rakennusta jo 1820-luvulta lähtien. Valtiopäivätoiminnan alettua kysymys nostettiin uudestaan esiin ja vuonna 1888 tehtiin päätös Säätytalon rakentamisesta. Lähes kolmenkymmenen vuoden suunnitteluprosessin päätteeksi tontti lunastettiin Majava-korttelista, parin korttelin päästä Ritarihuoneesta. Gustaf Nyströmin suunnittelema Säätytalo kuuluu sijaintinsa puolesta Senaatintorin tuntumaan syntyneeseen kolmen julkisen rakennuksen ryhmään. Vastapäätä on 1880-luvun alussa valmistunut Suomen Pankin talo ja samoihin aikoihin Säätytalon kanssa valmistunut Valtionarkisto, joka on myös Nyströmin suunnittelema. Säädyt kokoontuivat joka kolmas vuosi muutamaksi kuukaudeksi. Muina aikoina Säätytalon tiloja käytettiin toimisto- ja kokoustiloina.
Vain viisitoista vuotta Säätytalon valmistumisen jälkeen se osoittautui liian pieneksi uuden eduskunnan 200 edustajaa varten. Säätytalo jäi kuitenkin edelleen eduskunnan valiokuntien, ryhmien ja eduskunnan kirjaston käyttöön. Eduskunnan muutettua Arkadianmäelle 1931 Säätytalon hallinta ja valvonta annettiin opetusministeriölle, joka luovutti sen tieteellisten seurain valtuuskunnan käyttöön. Ehtona oli, että valtion komiteoiden ja muiden vastaavien elimien käyttöön tuli varata tiloja. Lisäksi talossa tuli olla mahdollisuus pitää kokouksia ja tilaisuuksia. Säätytalo on ollut 1950-luvulta lähtien, ensin tieteellisten seurojen ja yhä enemmän valtion laitosten, ahkerassa käytössä.
Säätytalo on toiminut usein historiallisten tapahtumien näyttämönä. Toisen maailmansodan jälkeen marraskuussa 1945 Säätytalossa istui sotasyyllisyysoikeus, jossa liittoutuneiden vaatimuksesta presidentti Risto Ryti tuomittiin poikkeuslailla sodan aloittamisesta ja rauhanteon viivyttämisestä.
Säätytalon pitkä suunnitteluhistoria alkoi vuonna 1862 valmistuneesta Ritarihuoneen laajennussuunnitelmasta, jonka piirsi arkkitehti Georg Theodor Chiewitz. Laajennushanke kasvoi suunnitelmaksi erillisestä Säätytalosta Ritarihuoneen tontille. Rakennuksesta vuonna 1880-81 järjestetyn arkkitehtuurikilpailun voitti suomalainen arkkitehti Frans Anatolius Sjöström. Sijainti ja tilaohjelma muuttuivat taas ja Sjöström jatkoi suunnittelua nyt Tähtitorninmäelle. Vuonna 1884 valmistuneen suunnitelman on sanottu olleen toteutetun Säätytalon lähtökohtana. Sjöström kuoli 1885 ja Säätytalon suunnitelmaa ratkottiin vielä peräti kahden kutsukilpailun voimin. Ratkaiseva kilpailu aatelittomien säätyjen kokouksia varten tarvittavasta lisätilasta käytiin 1887, jonka perusteella Säätytalovaltuuskunta nosti Sjöströmin oppilaan ja avustajan Karl Gustaf Nyströmin suunnitelman rakennustyön pohjaksi.
Säätytalo on Gustaf Nyströmin töistä vahvimmin klassistinen. Vaikka Sjöströmin perintönä voidaan pitää päädyn nelipylväistä, muuripilareiden kehystämää pylväikköä ja kolossaalipilastereita, vei Nyströmin pääjulkisivun päätykolmio tyylin pidemmälle antiikkiin, Kreikan arkkitehtuurin muotoihin. Lähtökohtana on todennäköisesti käytetty tanskalaisen Theophil von Hansenin vuonna 1873-83 suunnittelemaa kuuluisaa Wienin Parlamenttitaloa.
Säätytalo kohoaa kellarikerroksen avulla Snellmaninkadusta. Pohjakerroksen kolmella sivulla on täyskorkeat ikkunat ja näissä tiloissa sijaitsivat mm. arkisto, kirjasto- ja taloustilat sekä aikanaan modernit tekniset tilat. Pääjulkisivussa graniittinen avoporras johtaa pylväspäädyn läpi porrashalliin, josta on käynti molempien puolien valiokuntahuoneisiin ja aputiloihin.
Toinen kerros on pääkerros, jossa porrastilan ympärillä sijaitsevat kolmen aatelittoman säädyn istuntosalit kahden kerroksen korkuisina. Kolmannen kerroksen muodostavat salien yllä olevat yleisölehterit, jonne on pääsy pihan puoleisesta sivuportaasta. Porrashalli on Säätytalon hallitsevin tila. Pylväikön ja sivukäytävien ympäröimä lasikattoinen monumentaalitila on toiminut eri säätyjen tapaamis- ja keskustelufoorumina. Rakennuksen sisätilojen arvokkuus on saatu aikaan paitsi arkkitehtuurilla myös maalaamalla. Luonnonkiveä tai jalopuuta ei ollut varaa hankkia, joten suurin osa loistosta luotiin materiaali-imitaatioilla ja runsaalla koristelulla. Virtuoosimainen ja koko talon kattava taidonnäyte oli alunperin Salomo Wuorion ja hänen apulaistensa käsialaa.
Säätytalon rakenteena on rapattu tiilimuuri ja -holvauksia, joihin on yhdistetty rautakiskoja ja palkkeja ikkuna- ja oviaukkojen katteina ja välipohjien palkistoina.
Julkisivun koekunnostus 2020
Säätytalo valmistui vuonna 1891 aatelittomien säätyjen kokoontumisrakennukseksi arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitelmien mukaan. Säätytalo on yksi aikansa ilmeikkäimmistä ja koristelluimmista rakennuksista. Antiikin arkkitehtuurin rikas aiheisto sai Säätytalossa huolellisesti tutkitun tulkinnan. Julkisivun varhaisin pintakäsittely jäljitteli erilaisia luonnonkiviä ja koristeaiheita oli korostettu monivärisesti.
Vuosikymmenien saatossa Säätytalon rikassävyinen julkisivuväritys kului ja huoltomaalaukset yksinkertaistivat rakennuksen ilmiasua. 1991 valmistuneen suuren peruskorjauksen yhteydessä rakennuksen kaikki interiöörit restauroitiin. Arkkitehti Vilhelm Helanderin johdolla päädyttiin myös julkisivuissa toteuttamaan arkkitehtuurin tavoitteita kunnioittava rikas pintakäsittely vuonna 1993.
Kuluneen lähes 30 vuoden aikana kalkkimaalipintojen marmorointi on kauhtunut ja värivaikutelma muuttunut aiottua keltaisemmaksi. Julkisivujen rappauspinnat ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa, mutta suuri osa kipsikoristeista on yläpinnoiltaan vaurioituneita. Kesäkauden 2020 aikana tehtävän koekorjauksen tavoitteena on löytää mahdollisimman hyvät työtavat Säätytalon julkisivujen säilyttävälle restauroinnille. Työtapojen onnistumista voidaan näin arvioida ennen vuodelle 2023 tai 2024 suunniteltua kattavaa korjausta.
Suihkulähteen kunnostus 2020 - 2021
Säätytalon puistikon suihkulähde on rakennettu heti Säätytalon valmistumisen jälkeen, vuonna 1893. Suihkulähde on hyvin varhainen betonirakenne. Suihkulähteen alla oleva, suurta maljaa kantava holvirakenne on valettu esivalmistettujen elementtien avulla. Myös lähdettä kiertävät eläinhahmot ja köynnökset ovat verstaalla tehtyjä betonivaloksia.
Suihkulähdettä on edellisen kerran kunnostettu 1990-luvulla. Sen jälkeen suihkulähteen päällä on ollut aina talvisin huppu, mutta kesäisin suihkulähde on ollut käytössä. Noin 130 vuotta vanha betonirakenne on monin paikoin vaurioitunut. Tämän ainutkertaisen vesielementin saaminen käyttöön edellyttää nyt kunnostamista ja konservointia.
Aluksi korjataan suihkulähteen alla olevan holvitilan kantavat rakenteet. Sen jälkeen aletaan selvittää, kuinka betonikoristeita tulisi konservoida ja paikata. Koristeista otetaan valokset, jotka säilytetään Säätytalolla, koska koristeet kuluvat edelleen ja niiden muoto halutaan talteen. Tarvittaessa koristeita voidaan valaa betonista uudestaan. Altaat käsitellään imeytysaineella, joka tekee niistä jälleen vettä pitävät.
Suihkulähteen kunnostamisessa on monia kokeellisia vaiheita, joten työn kestoa on vaikea arvioida. Suihkulähde käynnistetään jälleen joko keväällä 2021 tai 2022.
Sisäpintojen konservointi
Kun Säätytalo valmistui vuonna 1891 valtiopäiväkäyttöön, oli se oman aikansa loisteliainta edustusarkkitehtuuria. Sen sisätilojen erityisyys liittyy klassisten aiheiden taitavaan käyttöön ja seinien ja kattojen rikkaaseen koristemaalaukseen. Arkkitehti Gustaf Nyströmin ja maalarimestari Salomo Wuorion yhteistyötä ovat sekä alkuperäinen maalausasu vuodelta 1891 että sen osittainen uudistaminen vuodelta 1904.
Rakennuksen maalatut pinnat ovat edelleen suurelta osin alkuperäisiä (1891 tai 1904). 1990-luvun peruskorjauksessa kaikki pinnat käytiin läpi. Osa vain puhdistettiin, osa kaivettiin esille uudempien kerrosten alta, osaa jouduttiin täydentämään ja osa tehtiin uudestaan, alkuperäisiä koristeaiheita ja työtapoja noudattaen.
Peruskorjauksen jälkeen on todettu, että alkuperäisten pintojen pohjustus on paikoin heikentynyt ja pinnoissa on irtoamaa ja hilseilyä. Vaurion syitä ja arvokkaiden pintojen konservoinnin tapoja on tutkittu. Yhtenä ratkaisuna on ollut uuden tyyppisen, vernissaan ja nanokalkkiin perustuvan konservointiliiman kehittäminen. Pitkäaikaisia ja lopullisia ratkaisuja vaikeaan tekniseen haasteeseen ei ole vielä löytynyt, vaan vaikeimpia pintoja joudutaan hoitamaan pitkäjänteisesti ja toistuvasti. Konservointitöitä tehdään joka vuosi.
Peruskorjaus 1988 - 1993
Säätytalo siirtyi valtioneuvoston kanslian hallintaan vuonna 1978. Valtioneuvoston päätöksellä talo tuli kunnostaa valtion keskushallintoa palveleviksi edustus- ja kokoustiloiksi. Säätytalon entistämisen ja peruskorjauksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Vilhelm Helander - Juha Leiviskä arkkitehdit SAFA. Suunnitteluprosessi oli perusteellinen ja se pohjautui Museoviraston määrittelemiin suojelutavoitteisiin. Erityisen haasteen muodostivat nykytekniikan ja muun muassa paloturvallisuuden tuominen rakennukseen suojeluvaatimuksia noudattaen. Ennen toteutusta rakennus inventoitiin valokuvin ja piirroksin ja teetettiin mm. laaja väri- ja pintakäsittelytutkimus. Peruskorjaus aloitettiin vuonna 1988 ja samassa yhteydessä tieteelliset seurat muuttivat pois talosta. Peruskorjaus valmistui sisäpuolen osalta 1991 ja ulkopuolen osalta vuonna 1993. Sisätiloissa viimeisin konservointityö tehtiin 2005 ja se palkittiin Vuoden taidonnäyte 2005-palkinnolla. Uusitusta Säätytalosta tuli valtioneuvoston edustustila. Kunnostamisen jälkeen Säätytalossa on järjestetty vuosittain 700 - 800 tilaisuutta.
Lähteet
Säätytalon selvitykset ja raportit
Säätytalo ― The House of Estates Helsinki. Helander, Karemaa, Lemström ja Pietiläinen. Edita. Helsinki. 1999.
Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa Arkkitehtuuriopas. Arvi Ilonen. Otavan kirjapaino Oy. keuruu. 2000.
Museovirasto – Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Suomen Pankki, Kansallisarkisto ja Säätytalo.
https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4634
https://vnk.fi/ministerio/saatytalo