Suomen Kansallisooppera
Kuvia kohteesta
Historia
Oopperatalon saaminen Helsinkiin oli pitkä ja monivaiheinen prosessi. Ensimmäinen ehdotus oopperatalon rakentamisesta tehtiin jo vuonna 1817. Suunniteltuja sijoituspaikkoja oli lukuisia Kasarmitorilta Arkadianmäelle ja Taka-Töölöön. Välillä oopperatalohanke sai väistyä mm. Eduskuntatalon ja Kansaneläkelaitoksen pääkonttorin tieltä. Vasta Alvar Aallon Töölönlahti-suunnitelman myötä päätettiin rakennuspaikaksi ns. Sokeritehtaan tontti Töölönlahden pohjoispäässä Helsinginkadun ja Mannerheimintien kulmauksessa.
Vuonna 1980 vastuu oopperatalon toteuttamisesta siirtyi Oopperatalosäätiöltä valtiovallalle. Omaa taloa odotellessa Suomalainen ooppera toimi Bulevardilla Aleksanterin teatterin tiloissa. Pitkän suunnittelu- ja rakennusprosessin jälkeen Suomen kansallisooppera muutti vuonna 1993 valmistuneeseen Oopperataloon.
Oopperatalon suunnitelma perustuu vuosina 1975-77 järjestetyn kaksivaiheisen kilpailun voittajaehdotukseen "Scalapuikko". Tätä seuranneen suunnitteluprosessin aikana oopperan toiminta kehittyi ja myös rakennusmääräykset ehtivät muuttua, minkä vuoksi rakennussuunnitelmaan tehtiin useita muutoksia. Suunnitelmaa karsittiin myös puhtaasti kustannussyistä, mutta perusratkaisu säilyi silti ennallaan.
Yleisilmeeltään Oopperatalo jatkaa Töölönlahden rannalla sijaitsevia Helsingin kulttuurirakennusten sarjaa. Julkisivumateriaalina on käytetty valkoisia keraamisia laattoja, valkoista rappausta ja vaalean harmaata luonnonkiveä. Seinien vaihtelevan kokoiset ruudutukset jatkuvat ikkuna-aukotuksessa ja lasiseinämien puitejaoissa. Suorakulmaisuus on saanut seurakseen muutaman kaaren lasiseinissä, pääsisäänkäynnin katoksessa ja pienissä parvekkeissa.
Näyttämötorni näkyy vallitsevana elementtinä rakennuksen profiilissa merkkinä talon keskeisestä toiminnasta. Rakennus on sijoitettu rantapuistoon siten, että puiston istutukset ja kävelyreitit ympäröivät oopperan joka suunnalta ulottuen rakennukseen asti. Rakennuksella ei oikeastaan ole takapihaa ollenkaan. Tämä on saatu aikaan sijoittamalla merkittävä osa oopperan tiloista kuten huoltotilat sisääntuloaukion alle, jonne on katuliittymä naapuritontin puolelta. Sisääntuloaukio sijaitsee Mannerheimintien ja Helsinginkadun puoleisessa kulmassa.
Pääsisäänkäynnille kuljetaan aukiolla sijaitsevan Kain Tapperin tilateoksen "Alkunäytös" lomitse. Sisäänkäynnistä alkava tilasarja johdattaa yleisön rakennuksen läpi lämpiöön ja kohti avautuvaa Töölönlahden maisemaa. Lämpiön vähäeleiset materiaalit ja värit luovat neutraalit puitteet tilojen monille käyttötarkoituksille. Ulkotilanomaisesta lämpiöstä on käynti oopperasaliin, joka on ikään kuin oma rakennuksensa.
Oopperasalin näyttämö on rakennuksen keskipisteenä ja sen mitoituksesta on määräytynyt aputilojen ja sisäisen liikenteen arkkitehtoninen suhdemaailma. Oopperasalin sisustuksen puuverhoilun ja valaistuksen lämmin väriskaala erottuu rakennuksen muissa tiloissa käytetyistä materiaaleista korostaen siirtymistä oopperan maailmaan.
Lähteet
Oopperatalo - The Opera house - Das Opernhaus. Tapani Eskola. Helsinki 1995.
Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa Arkkitehtuuriopas. Arvi Ilonen. Otavan kirjapaino Oy. Keuruu. 2000.