Turun linna
Kuvia kohteesta
Historia
Turun linna perustettiin 1280-luvulla Aurajoen suulle Ruotsin kruunun hallintolinnaksi. Aluksi se oli muodoltaan avoin leirikastelli, jossa oli ympärysmuuri ja kaksi tornia. Seuraavien vuosisatojen aikana leirikastellista kehittyi suljettu linna, joka koostui päälinnasta ja esilinnasta. Juhana Herttuan aikana vuosina 1556-63 linna uudistettiin komeaksi renessanssilinnaksi. Tuolloin pohjoissiiven ylimpään kerrokseen rakennettiin uusi kuninkaansali ja sisäpihan keskelle valmistui uusi porrastorni. Samanaikaisesti täydennettiin myös esilinnaa, ja sen kaakkoiskulmaan valmistui pyöreä tykkitorni vuonna 1574.
Turun linnaa piiritettiin viimeisen kerran 1597-99, jonka jälkeen se toimi hallinto- ja asuinkäytössä. Linnassa tehtiin laajoja muutostöitä maaherran ja lääninhallituksen muutettua kaupunkiin vuonna 1698. Esilinnan torni muutettiin vankilaksi 1770-luvulla, ja 1800-luvun alussa koko esilinna otettiin vankilakäyttöön. Vuoden 1890 jälkeen esilinna siirtyi Turun kaupungin historiallisen museon käyttöön.
Linna sai osumia vuoden 1941 pommituksissa, ja päälinnan kaikki puuosat tuhoutuivat tulipalossa. Päälinna oli viiden vuoden ajan raunioina ilman kattoja, kunnes entistämistyöt käynnistyivät vuonna 1946.
Turun linna siirtyi vuonna 2014 Museovirastolta Senaatti-kiinteistöille. Linnan museotoiminnasta vastaa Turun museokeskus.
Turun linnan nykyinen arkkitehtuuri on syntynyt historian eri vaiheissa. Päälinnassa on kaksi nelikulmaista tornia, Itätorni ja Länsitorni sekä näiden väliset siipirakennukset. Esilinna on asettunut turvaamaan sisäänkäyntiä idästä.
Sisätilojen ilmeeseen vaikuttaa vahvasti Erik Bryggmanin restaurointivaihe. Kaikki linnan nykyiset valaisimet on suunnitellut Carin Bryggman. Myöhemmissä muutoksissa on pyritty pitämään kiinni tästä ilmeestä.
Päälinnan restaurointi 1946 - 1961
Linna sai osumia vuoden 1941 pommituksissa, ja päälinnan kaikki puuosat tuhoutuivat tulipalossa. Päälinna oli viiden vuoden ajan raunioina ilman kattoja, kunnes entistämistyöt käynnistyivät vuonna 1946. Päälinnan restaurointityöt kestivät 15 vuotta, ja linna avattiin yleisölle vuonna 1961. Työt toteutettiin arkkitehti Erik Bryggmanin laatimien suunnitelmien pohjalta.
Restauroinnin yhteydessä Turun linnaa ei haluttu palauttaa minkään tietyn aikakauden asuun. Linnan historia muodostuu lukuisista korjaus- ja rakennusvaiheista, joita on mahdotonta asettaa keskenään arvojärjestykseen. Keskeisenä tavoitteena oli saattaa linna säilyvään kuntoon, järjestää toiminnoille tarkoituksenmukaiset tilat ja uusia tekniset asennukset siten, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakenteisiin puututtaisiin mahdollisimman vähän.
Linnan sisätilat olivat vaurioituneet pahoin pommituksissa, ja tavoitteena oli entisöidä alkuperäiseen asuunsa tärkeimpiä tiloja linnan eri ajoilta, kuten keskiaikainen holvattu kuninkaansali 1400-luvulta, Juhana-herttuan salit 1500-luvulta sekä linnankirkko sisustuksineen 1700-luvulta. Eteläiselle ullakolle rakennettiin ravintolakeittiö ja pohjoispuolen vastaaviin tiloihin sijoitettiin näyttelysali. Linnan ulkoasu säilytettiin sellaisenaan sen keskiaikaisen luonteen perusteella.
Esilinnan restaurointi 1955 - 1987
Esilinnan pitkäaikainen restaurointi käynnistyi vuonna 1955 rinnakkain päälinnan korjauksen kanssa. Suurimpana ongelmana oli perustusten painuminen. Päälinna oli rakennettu kalliolle, mutta esilinna lepäsi kantamattoman liejukerroksen päällä. Perustusten vahvistuksessa käytettiin betonipaalutustekniikkaa. Työ toteutettiin vuosien 1955-1976 välisenä aikana neljässä vaiheessa, mikä johtui osittain työn haasteellisuudesta, osittain määrärahojen riittämättömyydestä. Esilinnan varsinaiset restaurointityöt käynnistyivät vuonna 1977 perustustöiden valmistuttua.
Jatkuvia korjauksia
Merkittävien kokonaisrestaurointien jälkeen Turun linnassa on toteutettu erilaisia ylläpitokorjauksia, mm. kunnostettu ulkorappausta ja vesikattoja.
Linna esteettömäksi
Turun linnan esteetöntä sisäänkäyntiä suunniteltaessa oli monta estettä ylitettävänä. Linna on rakennettu keskiajalla niin vaikeasti saavutettavaksi kuin mahdollista. Myös aikakauden rakennusmateriaalit ja -tekniikka ovat vaikuttaneet lopputulokseen: linnanpiha on epätasaista luonnonkiveä, portaat ovat jyrkkiä, oviaukot ahtaita ja sisätilat sokkeloisia.
Linnan esteettömyyshanke käynnistyi huolellisella tutkimuksella ja suunnittelulla.
Esteettömäksi sisäänkäynniksi valikoitui Länsitornin alin huone "Verraton", joka on linnan vanhimpia ja arvokkaimpia tiloja. Ratkaisua puolsi se, että länsitornin luona tasoero oli pienin ja päätyoven kohdalla julkisivuun on tehty vuosien saatossa aiemminkin muutoksia. Ulkopuolella luiskat sovitettiin linnan tärkeimpään julkisivuun ja sisätiloissa vaalittiin lähes alkuperäisenä säilyneitä rakenteita. Länsitornin edustan muuria ja maanpintaa korotettiin puoli metriä, jotta luiskista saatiin mahdollisimman loivat.
"Verrattoman" jälkeen reitti jatkuu pienelle linnanpihalle, jonka kiveystä tasoitettiin kulkua helpottamaan. Leveä lehtikuusesta rakennettu luiska johtaa 1960-luvun hissille, jonka avulla museovierailla on pääsy päälinnan ylempiin kerroksiin ja tärkeimpiin näyttelytiloihin. Kuudenteen kerrokseen on asennettu porrasnostin, jolla pääsee luentosaliin. Reitin varrelle on rakennettu myös esteetön wc sekä pienempiä luiskia näyttelytiloihin ja kirkkoon. Myöhemmin on toteutettu esteetön pääsy myös linnan juhlatiloihin eli Kuninkaansaliin ja Kuningattaren saliin.
Kaikissa ratkaisuissa on huomioitu linnan suuri kulttuurihistoriallinen arvo, eikä esimerkiksi keskiaikaisiin rakenteisiin ole kajottu. Tästä syystä kaikki ratkaisut eivät täysin noudata nykymääräyksiä ja reitillä tarvitaan avustajaa.
Lähteet
Museovirasto – Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Turun linna
https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1844
Museovirasto restauroi -sivusto
https://museovirastorestauroi.nba.fi/linnat/turun-linna