VTT Otaniemi
Kuvia kohteesta
Historia
Valtion teknillinen tutkimuslaitos on perustettu 1942, ja se on koko historiansa ajan toiminut tiiviissä yhteistyössä Teknillisen korkeakoulun kanssa. Hietalahdessa sijaitsevien tilojen käytyä ahtaiksi syntyi 1940-luvun aikana ajatus TKK:n siirtämisestä Helsingin laitamille. Kampusalueen sijaintia pohtiessa tuli selväksi, että VTT:n olisi hyvä sijaita korkeakoulun välittömässä läheisyydessä. Tämä vaikutti tarvittavan maa-alan kokoon. Vuonna 1949 valtio osti Otaniemen alueen tarkoitusta varten. Samana vuonna järjestettiin asemakaavakilpailu, jonka Alvar Aalto voitti.
Otaniemi rakentui vaiheittain seuraavien vuosikymmenien aikana. Ensimmäiset rakennukset valmistuivat 1950-luvulla, niiden joukossa Aallon suunnittelema VTT Valimo, jonka vanhin osa on vuodelta 1955. Rakennusta jatkettiin vuonna 1962. 1960-luvun aikana alue täydentyi useilla laboratoriorakennuksilla. Antero Pernajan suunnittelema Tie-, geo- ja liikennetekniikan laboratorio valmistui vuonna 1962, Aili ja Niilo Pulkan Elintarvikelaboratorio 1963 ja Alvar Aallon Palotekniikan laboratorio 1966.
1970-luvulla tehtiin useisiin olemassa oleviin rakennuksiin laajennuksia. VTT:n rakennuksia leimaakin kerroksellisuus, sillä harva niistä on säilynyt alkuperäisessä muodossaan. Lähtökohtaisesti väljä rakennusten sijoittelu on mahdollistanut lisärakentamisen aina tarvittaessa. Viimeisimmät laajennukset on tehty 2000-luvulla. Osa rakennuksista on nykyisin Aalto-yliopiston käytössä.
Uutta arkkitehtuuria edustaa Otaniemessä vuonna 2005 valmistunut ns. Digitalo, jonka on suunnitellut Tuomo Siitonen. Se on korvannut vuonna 1975 rakennetun entisen päärakennuksen.
Micronova-rakennuksessa (Tietotie 3) on sekä VTT:n että Aalto-yliopiston laboratorioita, puhdastiloja ja toimistoja.
Otaniemen rakennukset muodostavat poikkeuksellisen laajan ja yhtenäisen kokonaisuuden, vaikka alue on rakentunut pitkän ajan kuluessa ja sitä ovat olleet suunnittelemassa useat arkkitehdit. Julkisivujen materiaalipaletti on rajattu: punatiiltä, kuparia ja puuta. Rakennusten massoittelu ja sijoittuminen maastoon on vapaata, luonto on aina lähellä metsäisessä maisemassa. Suurin osa taloista on maltillisen korkuisia, ja pitkät nauhaikkunarivit korostavat vaakasuuntaisia linjoja.
Arvokiinteistöksi määriteltyä nykyaikaista kohdetta hoidetaan ikään kuin se olisi jo suojeltu. Tällä tavoin varjellaan laadukkaan arkkitehtuurin säilymistä sekä aluekokonaisuudessa että pienissäkin yksityiskohdissa.
Lähteet
Livady & Maisema-arkkitehtuuri MM: Otaniemen keskeinen kampusalue. Kulttuuriympäristöselvitys. 2014.
Otaniemi, tarkastelualueen ympäristön arvottaminen ja siitä seuraavat johtopäätökset ja yhteenveto kilpailun pohjaksi. Alvar Aalto Säätiö, 2001.
Otaniemen rakennukset. Osa 1. Suojeluedellytysten selvitys. Arkkitehtitoimisto Bengt Lundsten Oy, 1999.
Otaniemen rakennukset. Osa 2. Suojeluedellytysten selvitys. Arkkitehtitoimisto Bengt Lundsten Oy, 1999.
Museovirasto – Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Otaniemen kampusalue:
https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1360
Digitalon valokuvat Jussi Tiainen.